Takana oli tosiaan pitkä lento, ja kun saavuin aamukasilta lentokentälle, niin jo silloin tekin mieli päästä nukkumaan. Ei kovin hyvältä alulta näyttäny... Mutta onneks päivä senkun parani ja väsymys ei estäny päivän temmellyksiä.
Heti ekaks kentällä ollessamme mun Meet-and -Greet Buddy, Kah Wee, opasti mut vaihtamaan rahaa ja hankkimaan pre paid –liittymän. Siitä sain kaupan päälle sateenvarjon, joka oli kerrankin erittäin tarpeellinen kaupanpäällinen. Ulkona satoi nimittäin aivan kaatamalla, minkä takia mm. taksimatkan varrella kuulemma yleensä näkyvät pilvenpiirtäjät sekä nähtävyydet jäi näkemättä, koska näkyi vain harmaata, ja matka NUS:lle kesti vartin tavanomaista pidempään. Olipa aikaa tutustua paremmin tähän toiseen vaihtarityttöön sekä Meet-and-Greet Budeihin. He oli siis vapaaehtoisia NUS:n opiskelijoita, jotka sai halutessaan pyytää etkäteen tulemaan vastaan kentälle ja saattamaan asuntolaan.
Mutta kuten sanottua, meillä alkoi infotilaisuus pian maahan saapumisen jälkeen, joten emme menneet asuntoloille, vaan suoraan laukkuinemme kaikkinemme yliopistolle. Saimme kuulla kaikenlaista tärkeää tietoa NUS:sta, tosin suurimman osan tiedosta olin jo lukenut yliopiston sivuilta, eikä mua askarruttaneita käytännön juttuja kuitenkaan käsitelty. No, oli sinne ihan kannattavaa kuitenkin mennä.
Infossa ittensä esitteli mm. kaks tyyppiä, Rebecca ja Leong, jotka järjestää joka vuosi vaihtareille matkoja ja muita tapahtumia. Tähän mennessä ne on järjestäny jo aika monta klubi-iltaa sekä kokoontumista uusille vaihtareille, matkan Tioman –saarelle Indonesiaan viime viikonloppuna ja matkan Kuala Lumpuriin, Malesiaan, tänä viikonloppuna. Sinne, KL:iin, mäkin oon menossa tossa vartin päästä, eli yritän tässä nopsaan saada jotain viikonloppulukemista teille ennen sitä! J
Joka tapauksessa, sali oli täynnä vaihtareita, ja tutustuin kahteen vaihtariin Kah Ween kautta. Ne oli menossa infon jälkeen samalle asuntolalle mihin mun piti mennä tekee chek-in, joten ne opasti mut perille. Ja samalla ne kanto mun laukun :P Se oli hyvä, koska mentii bussilla ja metrolla, jos oisin menny yksin, oisin varmasti ottanu taksin. Näin sain tietää jo ekan reitin koululle.
Asunnolla kerkesin nopsaan katsastaa paikat, päätellä että täytyy ostaa tyyny ja lakanoita, tyhjentää märän laukkuni vaatteista ja lähteä. Noin 13 syömättömän tunnin jälkeen kävin vihdoin läheisessä Food Courtissa syömässä. Ja mitä sieltä löysinkään: kanaa ja paprikaa soijakastikkeessa, juuri niin kuin minä sen kotona teen! J Samalta näytti ja maistu, ja kun sain chopstickit käteen, olo oli kuin kotona!
Siitä, miltä asunto näyttää ja mikä ihme on Food Court, kerron seuraavalla kerralla.
Seuraavaksi oli ohjelmassa kouluun rekisteröityminen (liian tylsää luettavaa), sekä tyynyn ja lakanoiden etsiminen. Tyynyliina jo mulla olikin, kiitos tyttöjen, jotka anto mulle kivan läksiäislahjan. Ainiin, tuli pölyrättiki heti tarpeeseen, sillä mun piti saada nopeesti pestyä kaappini ennen ku uskalsin laittaa vaatteeni sinne, joten loistava lahja oli sekin! Ja taulu on seinällä, ja korviksia oon käyttäny. Kiitti tytöt! :D :D
Löysin pitkän etsinnän jälkeen loistavan tyynyn, joka oli kallis, mutta rakastan sitä! Ja loppujen lopuksi lakanatki löyty. Oli muuten vähän selittämistä, ku en tienny mitä on lakana ja pussilakana englanniks... :S
Eikä tässä vielä kaikki! Päivä jatkui vielä monta tuntia...
Mutta nyt rakkaat ystäväni, mun täytyy jättää taas teidät jännitykseen, sillä Kuala Lumpurin bussi odottaa! ;)
Kiva blogi! Kirjoitahan lisää! :)
VastaaPoista