Ruoka, lepo ja liikenne

Heips!

Pahoittelen blogipäivitysteni harvaa ilmestymistä! On vaan ollu niin paljon kaikenlaista tekemistä, että ei oo kauheesti tullu oltua noin vaan koneella. Tällä kertaa, samalla kun jatkan tarinaani siitä, mitä oon tehny, voisin kertoo muutamista perusjutuista täältä Singaporesta, joista on tullu kyselyjä. Nimittäin kodistani, syömisestä ja liikkumisesta paikasta toiseen. Aloitetaan viimeisestä, sillä se on osaks oleellinen asia "tarinan" jatkon ymmärtämiseksi.

Millä mennään?

Yleisesti ottaen teillä näkyy lähinnä autoja, busseja ja takseja. Skoottereitakin on vähän, ei siis todellakaan Taiwanin mittakaavassa. Julkinen liikenne Singaporessa on mun mielestä suht toimivaa. Etenkin metro eli MRT on mainio juttu, koska ne tulee aina viiden minuutin välein, ja niillä pääsee kätevästi kulkemaan melkeinpä kaikkialle. Harmi ettei ihan meidän yliopistolle kuitenkaan. Bussireitit onki sitte hieman epäselvempiä, ja tiiän vaan bussien numerot, joilla pääsen kouluun. Muualle mennessäni käytän aina MRT:ta, tai taksia jos en tiiä minne pitää mennä.

Busseissa on myös se huono puoli, että täällä ei oo missään niitten aikatauluja, vaan pysäkeillä lukee vaan kuinka usein ne kulkee ja millä aikavälillä. Mut sekään ei kauheesti auta, useimmissa lukee tyyliin 5-15 min. Joten joskus busseja joutuu odottaa aika kauan.

Hinnat on edullisia, esim. n. 6km bussimatka maksaa 0,80 SGD, eli noin 50 eurosenttiä. Ja busseissa ja MRTssa käy sama matkakortti, jolle voi ladata rahaa, mikä on tosi käytevää. Tää EZ-link kortti käy itseasiassa moneen muuhunki tarkotukseen, esim koulussa tulostamisen maksamiseen. Taksitki on tosi halpoja, joten jos ollaan tulossa illalla myöhään kaupungista kotiin, ni ei tartte stressata että ehtiikö vikaan metroon (joka lähtee jo ennen kahtatoista). Jos taksissa on neljä ihmistä, niin päästään keskustasta kotiin noin 3 dollarilla eli 1,8 eurolla per nenä. Se on kuitenki joku 12 km matka.

Kun haluun mennä kouluun, voin joko mennä bussilla tai ottaa MRT:n ja sitte bussin. Mutta tää kestää tuurista ja liikenteestä riippuen noin 30-45 min. Toinen, halvempi ja nopeempi vaihtoehto on mennä ilmasella shuttle bussilla, joka kulkee täältä meidän hostellilta kampukselle puolen tunnin välein. Koulubussi, jee! :) Sillä matka kestää liikenteestä riippuen vaan n. 15-20 min. Huono puoli on se, että busseja kulkee aamulla 7:30-10:00, minkä jälkeen seuraava bussi kampukselle menee vasta 6:45 illalla, mikä tarkottaa, että myös kampukselta kotiin eka bussi lähtee vasta illalla 6:30! Ne siis todella olettaa, että me ollaan koulussa koko päivä! Viimenen bussi takas kotiin lähtee kympiltä illalla.

Myös kampuksen sisällä kulkee ilmaisia shuttle busseja, jotka kiertää kampusta jatkuvasti. Tää tuntu aika ihmeelliseltä, ku tästä ekan kerran luin ennen tänne tuloa, mutta syy siihen on, että NUS:n kampusalue on oikeesti valtava! Ja jos sattuu seuraava luento olemaan toisessa, kauempana olevassa tiedekunnan rakennuksessa, niin he haluu varmistaa että oppilaat ehtii tauon aikana eli 10 minuutissa seuraavalle luennolle. Jos sataa, tai on tosi kuuma, niin onhan ne aika käteviä. Mulla itellä on tunteja vaan Engineering -ja Arts and Social Sciences -tiedekunnissa, jotka on onneks ihan lähellä toisiaan.

Oikeastaan suurin osa tiedekunnista on lähellä toisiaan kampuksen länsiosassa, ja näistä eristäyneenä on Science-, Dentistry- ja Medicin- tiedekunnat yliopistollisen sairaalan lähettyvillä kampuksen itäosassa. Myös jotkut kampuksen asuntolat on aika kaukana tiedekuntien rakennuksista.

Kaksi pientä elefanttia marssi näin...

Mihin jäätiinkään... Noniin, eka päivä siis jatkui vaihtareihin tutustumisen merkeissä. Illalla ois ollu sellanen Bits&Bites ilta, mutta koska mielummin menin ostamaan tyynyä sillä aikaa, olin paikalla vasta ku se oli just loppumassa. Jäi durianit maistamatta :P Joka tapauksessa, aamun infotilaisuudessa Rebecca ja Leong oli mainostaneet, että sen jälkeen kaikki Prince George's Placen eteen (yks kampuksen asuntoloista), niin saataisiin kuulla päätähuimaavia baarietuja mahdolistavista Privilege cardseista ja jatkettaisiin sieltä viettämään iltaa.

Kun saavuin Bits&Bites:in tapahtumapaikalle, muut vaihtarit oli jo ilmeisesti lähteny, enkä tienny yhtään missä tää asuntola (PGP) oli. Onneks huomasin yhen porukan ulkomaalaisia, ja kun menin kysymään, selvis et heistä yks tyttö oli menossa sinne. Se sano, että se tietää suunnilleen, missä PGP on. Lähdettiin siis kävelemään, koska ei vielä tiedetty, mitä ihme reittiä shuttle bussit kulkee ja että kulkeeko ne niin myöhään ollenkaan. Itseasiassa koko kampusalue tuntu koko ekan viikon tosi sekavalta.

Siinä sitte juteltiin, että ihan yliarvostettuja nää shuttle bussit on muutenkin. Aamun kampuksella poukkoulun perusteella todettiin, että ihan hyvin vois kävellä monet matkat, mitä paikalliset kulkee bussilla, ja ne tuskin kestää kävellen yli 10 minuuttia.

Niin no... kaikkea emme selvästikkään tienneet vielä. Matkalla törmättiin toiseen ryhmään vaihtareita, jotka oli etsimässä samaa paikkaa. Yhessä sitten käveltiin, jotain aivan ihme reittejä, tietämättä (ainakaan minä) missä oltiin karttaan nähden. Ja käveltiin ja käveltiin... Lopulta kun päästiin perille, oltiin kävelty ainakin puol tuntia ja muut oli just lähteny eteenpäin! Eih! Jälkeenpäin oon menny saman matkan bussilla, kesti ainakin vartin silläki, eli ei ne shuttle bussit ollukaan niin yliarvostettuja!

Saatiin puhelimella kuitenki jonkinlaisia ohjeita siitä, miten päästä West Cost Parkiin eli puistoon, jonne kaikki muut oli jo matkalla. Ensin kävellen bussipysäkille. Matkalla nähtiin iso ryhmä vaihtareita, jotka myös matkalla puistoon. Välillä mentiin varmaa kaks pysäkkiä bussilla ja taas käveltiin. Ja taas tavattiin lisää vaihtareita! Koko matka oli yhtä sähellystä, ku kukaan ei oikeestaan tienny minne mennään ja kuinka pitkä matka sinne oli!!! Mutta ei luovutettu (paitsi jotkut) ja jollain ilveellä vihdoin ja viimein, varmaan tunnin matkan jälkeen päästiin perille! JES!

Loppujen lopuksi meitä oli varmaan 30 vaihtarin ryhmä, ja lisää tuli puistoon koko ajan. Sitten ei muuta ku hengattiin ja syötiin-juotiin. Tutustuin ekan illan aikana niiiiin moneen vaihtariin, huhhuh! Sain lopulta muutaman tyypin kanssani jakamaan taksin takas Commonwealthiin, eli meidän asuntolalle.

Kello oli siinä vaiheessa kolme yöllä, kun pääsin nukkumaan. Olipa pitkä ja tehokas päivä!

Oma sänky kullan kallis!

Seuraavana päivänä nukuin pitkään väsymystäni ja jetlagiani pois. Heräsin varmaan neljältä päivällä, joten enpä oikeestaan muuta tehny ku menin illalla juhlimaan. :D Sunnuntaina oliki sitte shoppailupäivä parin vaihtarin kanssa.Pääsin mm. testaamaan viime vuonna Taiwanissa oppimiani tinkimistaitoja kiinaksi. Hyvin meni, sain kuulokkeet ja webbikameran 20% halvemmalla. :) Päätin puolen myös vuoden tauon jälkeen alottaa taas liikkumisen, joten ostin uudet lenkkarit, ja ostettiin kaikki sulkkismailat, jotta päästäs pelaamaan. Ja maanantaina mentiiki sitte toisen kaverin kanssa jo katsastamaan yliopiston kuntosali ja muita liikuntatiloja. Niistä voin kertoo myöhemmin.

Mutta nyt kiinnostaa varmaan, minkälaisessa paikassa sitten nukuin, kun kerta ekana yönä 13 tuntia unten mailla viihdyin. Muutama kuva kertonee tästä hyvin.

My block

Tähän hostelliin, tai mikskä haluu kutsua, kuuluu monta blockia, tässä mun talo eli blocki. Mun huoneen ikkuna on ylin, vasemmalla reunimmainen.

Mun huone

Tossa siis mun puolisko huoneesta, jaan sen yhen puolalaisen tytön kanssa. Sen kaappi näkyy tossa mun kaapin vieressä ja sen pöytä tossa mun pöydän vieressä, eli kuten huomaatte, huone on aika pieni.

Meidän asunnossa on kaks makuuhuonetta, yhteinen keittiö, olohuone ja vessa/kylppäri. Yhteensä siis asukkaita on 4, toisessa huoneessa asuu tytöt Sveitsistä ja Italiasta (saksankielisestä pohjoisosasta). Kaikki mun kämppikset on tosi mukavia ja niitten kanssa on kiva asua.

Vielä näkymä pihalle olohuoneen ikkunasta. Tykkään siitä, että meijän pihalla on puita, eikä oo semmonen betoniviidakko.

Näkymä vasemmalle...

...ja oikealle.

Tää on kiva paikka asua myös mm. sen takia, että täällä asuu niin paljon muita vaihtareita, joten kaverit asuu lähellä. Joko samassa talossa tai muutaman blokin päässä. Siten onn helppo suunnitella jonneki menoa, ja jos tulee takasi myöhään, taksin jakajia löytyy aina. Ja on illalla on helppo mennä kavereitten kanssa syömään läheisiin food courteihin. Siitä puheen ollen...

Ruokaa!

Lupasin viimeeks kertoo siitä, mikä on food court tai hawker. Ite en vielä tiiä, mikä on näitten kahen sanan ero, mutta molemmat on täällä erittäin yleisiä ruokapaikkoja, joita näkyy lähes kaikkialla. Niissä on siis yleensä keskellä paljon pöytiä ja niitten ympärillä on paljon kojuja, joista voi tilata ruokaa ja juomaa. 

The Deck

Tuossa kuva NUS:n Arts&Social Scienses tiedekunnan kanttiinista, jota myös The Deckiksi kutsutaan. Oikeestaan tossa on vaan osa siitä. Mutta tuohon tyyliin food courteissa / hawkereissa on erilaisia ruokavaihtoehtoja: Muslim, Noodle, Chinese cooked food, Fish ball soup, Indonesian, Claypot seefood soup, Japanese, Vegetarian... tässä muutamia nimiä mitä oon nähny.

Hinnat food courteissa on yleensä tosi edullisia, ja koulun kanttiineissa vielä edullisempia. Yli 5 dollarin ruokia en enää mielellään osta, ellei olla ihan ravintolassa. Yleisin koulussa syömäni ruoka on tosta Chinese cooked food -kojusta, ja maksaa 2,20 SGD, joka on siis n.1,3€. Siitä saapi valita mikä näyttää hyvältä ja tuon hintanen ateria on muotoa riisiä+ 1 meat/seafood + 2 vegetables. Hyvää on! Oon aina tykänny myös kaikesta intialaisesta ruuasta, mitä oon syöny, mut koska en tiiä mikä on minkäki nimistä, niin en oo syöny sitä niin paljon. Nyt oon pikkuhiljaa opetellu syömään myös sitä. Tofu kojuun en edelleenkään oo menny... :P

Eka päivä Singaporessa

Takana oli tosiaan pitkä lento, ja kun saavuin aamukasilta lentokentälle, niin jo silloin tekin mieli päästä nukkumaan. Ei kovin hyvältä alulta näyttäny... Mutta onneks päivä senkun parani ja väsymys ei estäny päivän temmellyksiä.

Heti ekaks kentällä ollessamme mun Meet-and -Greet Buddy, Kah Wee, opasti mut vaihtamaan rahaa ja hankkimaan pre paid –liittymän. Siitä sain kaupan päälle sateenvarjon, joka oli kerrankin erittäin tarpeellinen kaupanpäällinen. Ulkona satoi nimittäin aivan kaatamalla, minkä takia mm. taksimatkan varrella kuulemma yleensä näkyvät pilvenpiirtäjät sekä nähtävyydet jäi näkemättä, koska näkyi vain harmaata, ja matka NUS:lle kesti vartin tavanomaista pidempään. Olipa aikaa tutustua paremmin tähän toiseen vaihtarityttöön sekä Meet-and-Greet Budeihin. He oli siis vapaaehtoisia NUS:n opiskelijoita, jotka sai halutessaan pyytää etkäteen tulemaan vastaan kentälle ja saattamaan asuntolaan.

Mutta kuten sanottua, meillä alkoi infotilaisuus pian maahan saapumisen jälkeen, joten emme menneet asuntoloille, vaan suoraan laukkuinemme kaikkinemme yliopistolle. Saimme kuulla kaikenlaista tärkeää tietoa NUS:sta, tosin suurimman osan tiedosta olin jo lukenut yliopiston sivuilta, eikä mua askarruttaneita käytännön juttuja kuitenkaan käsitelty. No, oli sinne ihan kannattavaa kuitenkin mennä.

Infossa ittensä esitteli mm. kaks tyyppiä, Rebecca ja Leong, jotka järjestää joka vuosi vaihtareille matkoja ja muita tapahtumia. Tähän mennessä ne on järjestäny jo aika monta klubi-iltaa sekä kokoontumista uusille vaihtareille, matkan Tioman –saarelle Indonesiaan viime viikonloppuna ja matkan Kuala Lumpuriin, Malesiaan, tänä viikonloppuna. Sinne, KL:iin, mäkin oon menossa tossa vartin päästä, eli yritän tässä nopsaan saada jotain viikonloppulukemista teille ennen sitä! J

Joka tapauksessa, sali oli täynnä vaihtareita, ja tutustuin kahteen vaihtariin Kah Ween kautta. Ne oli menossa infon jälkeen samalle asuntolalle mihin mun piti mennä tekee chek-in, joten ne opasti mut perille. Ja samalla ne kanto mun laukun :P Se oli hyvä, koska mentii bussilla ja metrolla, jos oisin menny yksin, oisin varmasti ottanu taksin. Näin sain tietää jo ekan reitin koululle.

Asunnolla kerkesin nopsaan katsastaa paikat, päätellä että täytyy ostaa tyyny ja lakanoita, tyhjentää märän laukkuni vaatteista ja lähteä. Noin 13 syömättömän tunnin jälkeen kävin vihdoin läheisessä Food Courtissa syömässä. Ja mitä sieltä löysinkään: kanaa ja paprikaa soijakastikkeessa, juuri niin kuin minä sen kotona teen! J Samalta näytti ja maistu, ja kun sain chopstickit käteen, olo oli kuin kotona!

Siitä, miltä asunto näyttää ja mikä ihme on Food Court, kerron seuraavalla kerralla.

Seuraavaksi oli ohjelmassa kouluun rekisteröityminen (liian tylsää luettavaa), sekä tyynyn ja lakanoiden etsiminen. Tyynyliina jo mulla olikin, kiitos tyttöjen, jotka anto mulle kivan läksiäislahjan. Ainiin, tuli pölyrättiki heti tarpeeseen, sillä mun piti saada nopeesti pestyä kaappini ennen ku uskalsin laittaa vaatteeni sinne, joten loistava lahja oli sekin! Ja taulu on seinällä, ja korviksia oon käyttäny. Kiitti tytöt! :D :D

Löysin pitkän etsinnän jälkeen loistavan tyynyn, joka oli kallis, mutta rakastan sitä! Ja loppujen lopuksi lakanatki löyty. Oli muuten vähän selittämistä, ku en tienny mitä on lakana ja pussilakana englanniks... :S

Eikä tässä vielä kaikki! Päivä jatkui vielä monta tuntia...

Mutta nyt rakkaat ystäväni, mun täytyy jättää taas teidät jännitykseen, sillä Kuala Lumpurin bussi odottaa! ;)

Ennen vaihtarivuotta

Tiesin aina, että jossain vaiheessa opintoja haluaisin mennä vaihto-oppilaaksi. Päätös vaihtopaikasta ja -ajasta tuli kuitenkin vasta noin vuos sitten. Viime kesänä ollessani Taiwanissa innostuin aasialaisesta kulttuurista ja kiinan kielestä, ja halusin oppia näistä lisää. Näihin tavotteisiin, sekä biotekniikan opintoihin, sopiva vaihtopaikka TTY:n yhteistyöyliopistojen listalta osottautui Singaporeksi ja yliopistoksi valikoitui National University of Singapore (NUS). Sinne siis!

Tän blogin avulla toivon voivani kertoa sinne kotosuomeen, mitä kaikkea kummallista oon nähny ja tehny. Muuten ei kuitenkaan muista, eikä pysty, kaikille kertomaan kaikkia juttuja! Muistakaa siis lukea ja kommentoida! :D Kaipa tää on hyvä "päiväkirja" itelleki muistutukses jälkeenpäin :) En oo kauheen aktiivinen kirjottamaan, joten toivottavasti tapahtumien päivittäminen tulee edes jotakuinkin järkevässä aikataulussa, koitan ainakin!


"Sinne siis!"

Se oli helpommin sanottu ku tehty! Nyt ensimmäistä tekstiä kirjottaessani oon ollu Singaporessa neljä päivää, mutta valmistelut on jo alotettu jo noin puol vuotta sitten. Tiesin kyllä, että hakemisprosessi tulis olemaan melkosta järkkäilemistä ja paperien kanssa säheltämistä, mut aivan tällaseen paperi- ja onlinehakemusten määrään en todellakaan ollu varautunu.

Eniten siinä ärsytti samojen tietojen syöttäminen moneen kertaan eri hakemuksiin, sekä saman hakemuksen duplikaattivaatimukset. Esimerkkinä tästä mainittakoon, että viimeisen puolen vuoden aikana oon tarvinnu yhteensä 5 passikuvaa (tosin näistä 1 passiin ja 1 ISIC -korttiin), ja noista kuvistakin oon lähettäny skannattuja versioita Singaporeen. Ja tänään käydessäni lääkärintarkastuksessa viisumia varten, mun piti paikan päällä täyttää NELJÄ lomaketta paikalle tuomani lomakkeen LISÄKSI! Onneks ne oli lyhyitä, mutta kaikkiin tuli pieniä poikkeuksia lukuunottamatta samat tiedot. Olin aivan äimän käkenä, like don't you guys have computers here?!?

No, joka tapauksessa hakemuksista on nyt melkein selvitty ja hyvin tuloksin, enää muutama paperisota täällä tiedossa. Mutta nyt kun alkuvalmistelut alkaa olla ohi, täytyy sanoa, että oli melkonen hullunmylly tuo vaihtovuoden järjestäminen. On aika uskomatonta, miten paljon asioita täytyy hoitaa ku muuttaa ulkomaille vuodeks, erityisesti näinkin byrokrkaattiseen maahan muttaessa. Toivottavasti reissu on myös tuon vaivan arvoinen, uskon ainakin niin! :)

Olin luullu että orientaatioviikolla, eli tällä viikolla, hoidettaisiin kaikki valmistautumisjutut, mutta melko myöhään saapuneessa hyväksymiskirjeessä tiedotettiinkin kouluun rekisteröitymisestä ja infoista, jotka oli jo viime viikolla. Blaah! Siksi mun matkaan lähtö aikastui parilla päivällä, mikä tarkotti sitä, että olin töissä vielä viimeiseen päivään asti. Viimeisen kolmen päivän aikana mun ollessani töissä ja lähetellessäni vielä kyselyjä kampuksen asunnosta ym. järjestelyjä tehdessäni, uskokaa tai älkää, äitini pakkas koko häkkivarastomme täyteen Tampereelle jääneitä kamoja ja lisäks siivos käytännössä koko kämppämme!!! Mitä maailma olisikaan ilman äitejä! :) Suuuuuuren suuri kiitos tästä äidille!!!!


HEL-BRU-MAA-SIN-HK-AKL-LAX-GDL-LAX-LHR-HEL

Niille harvoille, jotka ei sitä vielä tienneet ja blogini nimeä ihmettelivät, aijon siis matkata vuoden aikana maailman ympäri yllä mainuttua reittiä pitkin. Toivottavasti siihen sisältyy myös mahdollisimman paljon matkailua välillä Singapore - sitä ympäröivät maat. Olis nimittäin tosi hienoa nähdä myös paikallista kulttuuria Thaimaassa, Laosissa, Filippiineillä, Indonesiassa jne. No, katsotaan, kuinka lukujärjestys ja kukkaronnyörit antaa periks. Ainakin joululomalla, ku Kalle tulee mun luokse Aasiaan, meinataan reissata jonneki naapurimaihin.

Hong Kong ja sitä seuraavat paikat on tarkotus katsastaa vasta keväällä, kun koulu loppuu täällä (toukokuun alussa). Aucklandissä on tarkotus viettää noin 5 päivää ja Guadalajarassa Kallen luona parisen viikkoa. Katotaan sitte, saanko Kallen raahattua mukanani Suomeen vai onko tää nii tykästyny Meksikoon, että jää sinne vielä kesäks.

Tässä vaiheessa voin kuitenkin jo kirjottaa toteutuneista matkoista.


Saattajat jäivät pikkuhiljaa matkan varrelle... (iiks, koti-ikävä! :P)

Vielä tiistai-iltana Marja tuli auttamaan mua valitsemaan 26 T-paitani joukosta ne tärkeimmät mukaan :D
Päästyäni töistä keskiviikkona pakattiin viimeset kamppeet kasaan, ja siskoni matkailija-konkarina autto mua karistamaan vielä viimesetki ylimääräiset kilot matklaukuista. Kiitos! :) Sit ei muuta ku menoks, sisko vei mut, äidin ja pikkuveljen juna-asemalle. :)
Äiti ja pikkuveli taas jäi matkasta Riihimäen asemalla.

Mutta edelleen riitti saattajia, sillä viimesen yön vietin kaukaa viisaana lähempänä kenttää, Ellan tädin luona Helsingissä. Onneks Ellalle ja Onnille ei ollu kovin erikoista, eikä siten tuottanu suuria vaikeuksiakaan, herätä 04:40 (!) patistamaan mua taksiin! :) Kiitti kivasta viimeisestä Suomi-illasta mustikoineen kaikkineen! :)

Jännittävää ja väsyttävää

HEL-BRU

Helsinki-Vantaan kentällä oli aikaa löntystellä ja ostaa viimeiset tuliaiset, sillä olin paikalla ajoissa. Lento lähti onnekseni ajallaan, ja oli vieläpä vartin verran aikasemmin perillä Brysselissä kuin piti! Bien! Se tulikin tarpeeseen hermojen säästämiseksi, koska Brysselin kenttä on kovin iso, ja matka seuraavalle portille oli pitkä.

BRU-MAA

Myös lento Intiaan, Chennain kaupunkiin, lähti ajallaan. Très bien! Kone oli iso ja kiva, koska edessä olevan penkin selkänojassa oli kosketusnäytöllinen ruutu, josta sai oman valintansa mukaan kattoa leffoja, TV-sarjoja, pelata pelejä (huomasin vasta loppumatkasta, äh), kuunnella musiikkia ym. sillon ku ite halus. No joo, ite luin kiinaa. :) Mutta aika kylmä siellä oli.

Suurimman osan ajasta yheksän tunnin lennosta valot oli poissa ja ihmiset nukku. Suomen aikaan se oli keskellä päivää.. :S Mutta koitin silti nukkua, jotta perillä ei väsyttäs niin paljon, ja univelan takia se onnistuki ihan hyvin.

Sen lisäks juttelin vieressä istuvalle miehelle. Se oliki hassu tapaus. Tykkäs jutella paljon :D Oli intiasta kotosin ja oli asunu jenkeissä 15 vuotta. Sano, että pitää varmasti lähettää sille mailia, jos oon joskus menossa Chennaihin lomalle, niin se kertoo parhaat paikat! :) Sitte tuli vähän juteltua myös samalla rivillä istuneelle saksalaiselle tytölle, joka oli menossa tapaa intialaista poikaystäväänsä ja tekee vapaaehtoistyötä. Kaikenlaisiin mielenkiintosiin ihmisiin sitä on tullu lentomatkoilla tutustuttua, heh! :)

Intiassaki oltii perillä melkein ajallaan. Varmaan koska boarding oli jo alkanu seuraavalle lennolle, eli tosi aikasin, kentällä joku työntekijä oli vastassa koneen luona ja saatto mut kentän läpi turvatarkastukseen asti. Se oliki hyvä, koska piti mennä iha ihme reittejä edes takasi. Ja ei muuta ku seuraava lento.

MAA-SIN

Tämä lento meni käytännössä nukkuessa, mutta koneen laskeutuessa kahdeksan aikaan aamulla Singaporen aikaa, eli kolmen aikaan yöllä Suomen aikaa, väsytti silti aika paljon. Nyt kone oli pieni ja lasku ilmakuoppainen. Muuten matka meni hyvin ja oltiin taas vähän ajoissa perillä. Hao!

Kentällä mua oli vastassa kaks tyttöä NUS:lta, toinen niistä oli vastassa yhtä brittiläistä tyttöä. Nää sitte saatto meijät laukkuinemme kv-oppilaiden orientaatio-infoon, joka alko vaan pari tuntia kentälle saapumisen jälkeen.


HEL-BRU-MAA-SIN-HK-AKL-LAX-GDL-LAX-LHR-HEL

Kokonaisuudessaan lennot Suomesta Singaporeen kesti 19,5 tuntia. Huh! Onneks kaikki lennot meni hyvin ja laukutki tuli heti perille.

Mitä sitten tapahtui? Siitä seuraavassa jaksossa.